Pages


Villatakki mittojen mukaan

30. marraskuuta 2013

Kävin Louhittaren Luolan Tuulian pitämällä The Tailored Sweater-kurssilla viime syksynä (siis 2012). Metodin avulla saa neulottua ylhäältä alaspäin saumattoman neuleen. Homma alkaa mittojen ottamisella, josta jatketaan, ehkä metodin ankeimpaan osuuteen, mallitilkun neulomiseen. Sen neulominen on välttämätöntä tässä, jos aikoo saada aikaiseksi istuvan neuleen. Tietenkin myös mitat on otettava huolellisesti, koska niiden ja mallitilkun perusteella, ohjelma laskee silmukkamäärät. Ohjelma toimii Excel-taulukossa, ja sinne sitten syötetään mitat ja neuletiheys, ja tadaa, sinulla on tulostettava ohje, neuleellesi. Mukana tulee myös perusteellinen manuaali, jossa edetään silmukoiden luomisesta valmiiseen neuleeseen, ja jokaisessa vaiheessa on mukana ohjeet, miten toimitaan jos halutaan tehdä muutoksia. Perusohjeella tulee siis pyöreäkaula-aukkoinen villapaita.  


Kurssi on todella hyödyllinen, kun saa kädestä pitäen opetusta, ja hyviä vinkkejä muun muassa mittojen ottoon, miten kannattaa nostaa silmukat yms. Lisänä myös toppuutelua, jos alkaa saman tien visioimaan siitä ihanasta ohuesta alpakkaneuleesta. Kokeneempi neuloja varmasti selviää pelkän netistä ostetun paketin varassa, mutta kannattaa kyllä osallistua kurssille, jos se on vain mahdollista. 


Itse päätin tehdä villatakin (kun olin luopunut siitä alpakkaideasta). Olin joskus ostanu Rowanin ihanaa felted weediä muutaman kerän. Neuloin siitä Ishbel-huivin, mutta jo huiviä tehdessä näin langan ihanana villatakkina. Projekti alkoi marraskuussa 2012, jolloin innokkaana Kävin ostamassa pari kolme kerää lankaa lisää, mutta samaa värierää ei saanut, joten edessä olisi kikkailu lankojen sekoittamiseksi. Päädyin neulomaan aina kaksi kierrosta samasta erästä ja vaihtamaan langat toisessa reunassa.

Käytin kurssilla otettuja mittoja, ja innokkaana aloitin neulomista. Kaikki sujui kivasti siihen asti, että hihan silmukoita alettiin poimimaan. Käytin Knit Pron 3 mm:n vaihtopäitä, ja jostain syystä olka"sauman" kohta oli niille liikaa, ja toinen päistä meni katki. No uusi tilalle, ja uudestaan poimimaan silmukoita. Sain silmukat poimitta ja homma eteni hyvää tahtia hihoihin. Vähän matkaa ensimmäistä hihaa neulottuani, alkoi hiha näyttää jotenkin leveältä. Sovittelin neuletta ja uskottelin että kyllä se siitä, kun aletaan kaventaa. Eihän se siitä. Koko homma siis purkuun, ja uudelleen. Olin ottanu hihaan liikaa väljyyttä.


Uusi mitta siis taulukkoon, ja uusi aloitus vähemmillä silmukkamäärillä. Sujuu taas hyvin, kunnes ollaan siinä hihan silmukoiden poimisessa. Toinen päistä katkeaa taas. Innostus vähenee. Päätän sitten ostaa Knit Pron hiilikuituiset pyöröpuikot, jos niillä sujuisi paremmin. Sitten tulee vähän juttuja, ja koko homma hautautuu melkein vuodeksi käsityöboksiin. Suosittelen muuten noita puikkoja, vähän kaduttaa, että olen hommannut omaan käyttöön täydellisen kokoelman puikkoja koivuisina... Nuo olisi sittenkin ehkä kivemmat.

Portin lähestyessä päätin inventoida kaikki keskeneräiset työt, ja katsoa, mitkä niistä sopisivat=ovat tarpeeksi aivottomia retriitissä neulottavaksi. Aloitin villatakin tekemisen uudelleen, ja tein kotona ennen retriittä aloitusvaiheet, joissa on enemmän seurattavaa, jotta pääsisin neulomaan retriitissä noita sileitä osuuksia. Retriitissä sain Tuulialta vinkkejä pariin unohtuneeseen kohtaan.


Loppujen lopuksi neule valmistui parissa kolmessa kuukaudessa. Neuloin kummatkin hihat melkein ranteeseen asti, mutta jätin ne vielä viimeistelmättä, koska en vielä siinä vaiheessa tiennyt miten viimeistelisin hihansuut. Hihojen jälkeen neuloin vartalo-osan, ja pähkäilyn jälkeen päädyin neulomaan helmaan pätkän ainaoikeaa estääkseni rullaantumisen. Tein hihat loppuun ja ne viimeistelin samalla tavalla kuin helman. Myös neuletakin reuna vaativat jotakin viimeistelyyn, ja ompelun välttääkseni päätin poimia silmukat reunasta ja neuloa siihenkin muutaman kerroksen aina oikeaa. Mietin erilaisten kiinnistysvaihtoehtojen välillä. Nättejä nappeja on aika vaikea löytää, ja niitä varten olisi pitänyt tehdä napinreijät. Toistaiseksi olen pitänyt takkia ihan vain auki, mutta ajettelin ommella siihen piilohaksen, jotta tarvittaessa sitä saisi vähän kiinni.


Neuleen istuvuuteen olen kohtalaisen tyytyväinen. Vartaloa olisi pitänyt lähteä kaventamaan heti. Kaventamattomuudesta aiheutui hieman väljyyttä kainaloiden kohdalle. Vyötärökavennuksista tuli ehkä hieman jyrkät, tavoittelin ehkä hieman suorempaa linjaa. Etukappaleiden reunojen muotoon en ole ihan täysin tyytyväinen, takki näyttää kaikista parhaimmalta jos se kiinnittäisi suurin piirtein rinnan korkeudelta (ne hakaset...), auki ollessa siihen tulee hieman tuollaista pussia. Mutta ekaksi TTS-neuleeksi tämä on ihan kelvollinen, ja esimerkiksi olen hartoiden ja olkapäiden istuvuuteen todella tyytyväinen. Lanka on ihanaa, välistä se tuntui aika ohuelta, kun senttejä ei vaan tullut vaikka kuinka neuloi. Neulepinnasta tulee ihana kastelun jälkeen, pehmeä ja todella lämmin. 

Projekti (ravelry): Sohvi's First TTS Sweater
Malli: The Tailored Sweater Method by Tuulia Salmela
Lanka ja menekki: Rowan felted tweed, rage, 233 g.
Puikot: KnitPro Karbonz 3,00 mm pyöröpuikot
Fiilis: Kivakiva, lanka kiva ja kiva tekniikka. Tämä on taulukkohullujen ja Excel-nörttien unelma. 

Leave a Comment

  1. On hieno! Melkein tekis tehdä itsellekin, vaikken edes osaa kuvitella itselleni punaista neuletakkia. Eikä tosiaankaan ole ensimmäisenä ollut tarkoitus taas neuletakkia itselle tehdä, kun pitäis noita muita saada ensin valmiiksi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Tuosta tuli vähän pirsitystä iloisten harmaiden ja mustien neuletakkien seuraksi:)

      Poista