Pages


Kolmas Aquila

25. joulukuuta 2013

Kun muutama vuosi sitten aloitin neulomisen uudelleen aka. olin toipunut tarpeeksi koulun käsityötuntien aiheuttamista traumoista, yksi ensimmäisiä neulomiani juttuja oli Ullassa vuonna 2008 julkaistu huivi. Se vilisi blogeissa, ja niinhän se oli tilattava langat Tapion kaupasta huivia varten. Itse siis löysin neuleblogit ja ravelryn aikaisemmin kuin neuloin. Tällä varmasti säästyi aika monilta hutiostoksilta lankojen suhteen (niitä saa muualtakin kuin marketista!). Puhumattakaan ohjevalikoimasta. Tästä kiitos myös neulovalle ystävälleni:).



Neuloin huivin reilussa kuukaudessa (siihen aikaan olisi pitänyt kirjoittaa gradua...), ja lopputulos oli tosi ihana. Huivista tulikin käytetyin neuleeni, käytän harmaata huivia päivittäin, yleensä se on minulla kotona kaulassa. Lankavalintakin oli todella onnistunut, teeteen kamena pienessä rouheudessaan, on todella mukava huivi lanka. Toisen Aquilani neuloin BC Garnin babyalpacasta, se on myös ihana, mutta ei ole kuitenkaan yltänyt samanlaiseksi suosikiksi kuin ensimmäinen versio.


Käydessäni pari vuotta sitten Tapion kaupassa, päätin ostaa kamenaa kolmanteen huiviin. Ostin tummanpunaista, ja vihdoin viime keväänä se pääsi puikoille. Valmistumistahti ei ollut ihan vastaava kuin ensimmäisen huivin kanssa, mutta sainpa sen vihdoin valmiiksi muutama viikko sitten.

Huivista tuli taas kokoa loimi, mutta onhan se ihana! Pingottaminen onnistui mielestäni aika kivasti, ja kuvio näyttää niin hyvältä. Tässä mallissa on mielestäni yksi parhaimpia kuviointeja mitä pitsihuiveissa olen nähnyt. Sopivan graafinen, simppeli ja ei liian kukkainen. Jos jollakin on hyviä vinkkejä spekseihin sopiviin huiveihin, niin saa vinkata!


Projekti (ravelry):Sohvi's 3rd Aquila Shawl
Lanka ja menekki: teetee kamena 201, 180g.
Puikot: KnitPro Symphony 3 mm
Fiilis: Ihana! Niin jouluhuivi!

Villatakki mittojen mukaan

30. marraskuuta 2013

Kävin Louhittaren Luolan Tuulian pitämällä The Tailored Sweater-kurssilla viime syksynä (siis 2012). Metodin avulla saa neulottua ylhäältä alaspäin saumattoman neuleen. Homma alkaa mittojen ottamisella, josta jatketaan, ehkä metodin ankeimpaan osuuteen, mallitilkun neulomiseen. Sen neulominen on välttämätöntä tässä, jos aikoo saada aikaiseksi istuvan neuleen. Tietenkin myös mitat on otettava huolellisesti, koska niiden ja mallitilkun perusteella, ohjelma laskee silmukkamäärät. Ohjelma toimii Excel-taulukossa, ja sinne sitten syötetään mitat ja neuletiheys, ja tadaa, sinulla on tulostettava ohje, neuleellesi. Mukana tulee myös perusteellinen manuaali, jossa edetään silmukoiden luomisesta valmiiseen neuleeseen, ja jokaisessa vaiheessa on mukana ohjeet, miten toimitaan jos halutaan tehdä muutoksia. Perusohjeella tulee siis pyöreäkaula-aukkoinen villapaita.  


Kurssi on todella hyödyllinen, kun saa kädestä pitäen opetusta, ja hyviä vinkkejä muun muassa mittojen ottoon, miten kannattaa nostaa silmukat yms. Lisänä myös toppuutelua, jos alkaa saman tien visioimaan siitä ihanasta ohuesta alpakkaneuleesta. Kokeneempi neuloja varmasti selviää pelkän netistä ostetun paketin varassa, mutta kannattaa kyllä osallistua kurssille, jos se on vain mahdollista. 


Itse päätin tehdä villatakin (kun olin luopunut siitä alpakkaideasta). Olin joskus ostanu Rowanin ihanaa felted weediä muutaman kerän. Neuloin siitä Ishbel-huivin, mutta jo huiviä tehdessä näin langan ihanana villatakkina. Projekti alkoi marraskuussa 2012, jolloin innokkaana Kävin ostamassa pari kolme kerää lankaa lisää, mutta samaa värierää ei saanut, joten edessä olisi kikkailu lankojen sekoittamiseksi. Päädyin neulomaan aina kaksi kierrosta samasta erästä ja vaihtamaan langat toisessa reunassa.

Käytin kurssilla otettuja mittoja, ja innokkaana aloitin neulomista. Kaikki sujui kivasti siihen asti, että hihan silmukoita alettiin poimimaan. Käytin Knit Pron 3 mm:n vaihtopäitä, ja jostain syystä olka"sauman" kohta oli niille liikaa, ja toinen päistä meni katki. No uusi tilalle, ja uudestaan poimimaan silmukoita. Sain silmukat poimitta ja homma eteni hyvää tahtia hihoihin. Vähän matkaa ensimmäistä hihaa neulottuani, alkoi hiha näyttää jotenkin leveältä. Sovittelin neuletta ja uskottelin että kyllä se siitä, kun aletaan kaventaa. Eihän se siitä. Koko homma siis purkuun, ja uudelleen. Olin ottanu hihaan liikaa väljyyttä.


Uusi mitta siis taulukkoon, ja uusi aloitus vähemmillä silmukkamäärillä. Sujuu taas hyvin, kunnes ollaan siinä hihan silmukoiden poimisessa. Toinen päistä katkeaa taas. Innostus vähenee. Päätän sitten ostaa Knit Pron hiilikuituiset pyöröpuikot, jos niillä sujuisi paremmin. Sitten tulee vähän juttuja, ja koko homma hautautuu melkein vuodeksi käsityöboksiin. Suosittelen muuten noita puikkoja, vähän kaduttaa, että olen hommannut omaan käyttöön täydellisen kokoelman puikkoja koivuisina... Nuo olisi sittenkin ehkä kivemmat.

Portin lähestyessä päätin inventoida kaikki keskeneräiset työt, ja katsoa, mitkä niistä sopisivat=ovat tarpeeksi aivottomia retriitissä neulottavaksi. Aloitin villatakin tekemisen uudelleen, ja tein kotona ennen retriittä aloitusvaiheet, joissa on enemmän seurattavaa, jotta pääsisin neulomaan retriitissä noita sileitä osuuksia. Retriitissä sain Tuulialta vinkkejä pariin unohtuneeseen kohtaan.


Loppujen lopuksi neule valmistui parissa kolmessa kuukaudessa. Neuloin kummatkin hihat melkein ranteeseen asti, mutta jätin ne vielä viimeistelmättä, koska en vielä siinä vaiheessa tiennyt miten viimeistelisin hihansuut. Hihojen jälkeen neuloin vartalo-osan, ja pähkäilyn jälkeen päädyin neulomaan helmaan pätkän ainaoikeaa estääkseni rullaantumisen. Tein hihat loppuun ja ne viimeistelin samalla tavalla kuin helman. Myös neuletakin reuna vaativat jotakin viimeistelyyn, ja ompelun välttääkseni päätin poimia silmukat reunasta ja neuloa siihenkin muutaman kerroksen aina oikeaa. Mietin erilaisten kiinnistysvaihtoehtojen välillä. Nättejä nappeja on aika vaikea löytää, ja niitä varten olisi pitänyt tehdä napinreijät. Toistaiseksi olen pitänyt takkia ihan vain auki, mutta ajettelin ommella siihen piilohaksen, jotta tarvittaessa sitä saisi vähän kiinni.


Neuleen istuvuuteen olen kohtalaisen tyytyväinen. Vartaloa olisi pitänyt lähteä kaventamaan heti. Kaventamattomuudesta aiheutui hieman väljyyttä kainaloiden kohdalle. Vyötärökavennuksista tuli ehkä hieman jyrkät, tavoittelin ehkä hieman suorempaa linjaa. Etukappaleiden reunojen muotoon en ole ihan täysin tyytyväinen, takki näyttää kaikista parhaimmalta jos se kiinnittäisi suurin piirtein rinnan korkeudelta (ne hakaset...), auki ollessa siihen tulee hieman tuollaista pussia. Mutta ekaksi TTS-neuleeksi tämä on ihan kelvollinen, ja esimerkiksi olen hartoiden ja olkapäiden istuvuuteen todella tyytyväinen. Lanka on ihanaa, välistä se tuntui aika ohuelta, kun senttejä ei vaan tullut vaikka kuinka neuloi. Neulepinnasta tulee ihana kastelun jälkeen, pehmeä ja todella lämmin. 

Projekti (ravelry): Sohvi's First TTS Sweater
Malli: The Tailored Sweater Method by Tuulia Salmela
Lanka ja menekki: Rowan felted tweed, rage, 233 g.
Puikot: KnitPro Karbonz 3,00 mm pyöröpuikot
Fiilis: Kivakiva, lanka kiva ja kiva tekniikka. Tämä on taulukkohullujen ja Excel-nörttien unelma. 

Goottisukat

27. marraskuuta 2013

Aloitin nämä sukat kesäkuun toinen päivä vuonna 2012. Sain valmiiksi ne marraskuun 21. kuluvana vuonna 2013. Kertoo ehkä kyseisestä sukkamallista kaiken. Malli on peräisin cookie A:n knit.sock.love.-kirjasta. Nähtyäni kirjan kuvat varastossa muhinut Punta Yarnsin ihana punainen sukkalanka alkoi huutaa puikoille pääsyä. Lanka on ostettu vuonna 2010? kädentaitomessuilta Tapion Kaupasta.


Lanka on ihanaa, sitä on mukava neuloa, väri on upea, ja neulottu pinta on aivan ihanan tasaista. Sopii hyvin yhteen Knit Pron koivuisten puikkojen kanssa. Luonnollisesti, lankaa ei enää ilmeisesti saa Suomesta. Onneksi minulla on tätä vielä ihana vihreä vyyhti jemmassa.

Malli taas... Väkersin sukat aloittaessani niitä kantapäähän asti, mutta kantapäät kumpaankin sukkaan neulottuani, innostus lopahti. Varret olivat todella työläät tehdä, lankojen kieputus silmukoiden ympärille oli todella hidasta, ja samalla kierroksella sen tekeminen 12 kertaa oli tuskaa. Sukat unohtuivat muiden keskeneräisten sekaan, kunnes nyt syksyllä keskeneräiset työt alkoivat ärsyttää ja päätin urakoida ne loppuun ennen kuin saan aloittaa uusia. Kaivoin sukat esiin ja loppujen lopuksi ne valmistuivat muutamassa illassa. Jalkaterien teko ei ollut niin hirveää, koska puolet kerroksesta oli sileää. Itse ohjehan on taattua cookiea-laatua, selkeää ja toimii kuin junan vessa, ei tarvitse pohdiskella. Joskin koossa M, on kirjassa virhe silmukkamäärissä.

Lopputulos on kuitenkin aika upea, mutta jos ei näitä ihan välttämättä halua, niin suosittelen jotain muuta.Näiden neulominen ei ollut mitenkään nautinnollista.

Projekti (ravelry): Sohvi's Gothic Spire Socks
Malli: Gothic Spire Sock by cookie A from knit.sock.love.
Lanka ja menekki: Punta Yarns Merisock Space Dyed, 77 g
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Lopputulos mahtava, itse prosessi hirveä!